Mä oon aina ollut liikunnallinen ja löytänyt (syömishäiriöaikaa lukuunottamatta) sisäisen palon liikkumiseen ja nauttinut aidosti liikunnan tuomista endorfiineista. Nyt kuitenkin viimeiset puoli vuotta salilla käyminen ja ylipäänsä liikunnan harrastaminen on tuntunut suoraan sanottuna kamalalle. Olen käynyt liikkumassa hyvällä tuurilla kerran viikossa, mutta siihenkin suoritukseen on pitänyt patistaa itsensä.
Kaikki alkoi siitä kun loukkasin jalkani lokakuun lopussa Espanjassa. Jouduin turvautumaan keppeihin ja se vaivalloinen linkkaaminen otti päähän paljon. Ärsytti myös kun varsinaista syytä ei löydetty, jonkin asteen venähdys vain. Röntgen -kuvassa näkyi 99% varmuudella murtuma, mutta TT todensi, että murtumaa ei ole. Ei auttanut kuin potea. Kipuilu jatkui odotettua pidempään ja välillä jalkaan koskee vielä tänäkin päivänä. Tosin ei niin paljoa etten voisi liikkua. Kuitenkin liikunta jäi tuon vamman seurauksena minimiin ja nyt olen joutunut kääntelemään kaikki kivet etsiessäni motivaatiota.
Motivaatio katosi personal trainerilta??
Alkoi jopa ärsyttää liikkumattomuus myös siinä mielessä, että mähän opiskelen personal traineriksi. Eihän PT voi menettää motivaatiotaan??!! Vai voiko? Kyllä voi. Ihmisiä personal traineritkin ovat ja voivat menettää motivaation ihan siinä missä muutkin. Joutui muistuttamaan itseä siitä kuuluisasta inhimillisyydestä.
Koko viime kesä-syksy puolikas oli myös erittäin stressaavaa aikaa Fitnessmalli 2017 -kilpailun sekä perhesyiden takia, mikä vaikutti treenaamisen vähenemiseen omalta osaltaan. Ehkä jalan loukkaantuminen oli juurikin se, Annin sanoja lainaten, viimeinen naula arkkuun. Kehon ja mielen oli levättävä.
Noh, nyt kevättä kohden olen kaivannut taas liikkumaan entistä enemmän, vaikkakin on silti ollut hirmu vaikeaa aloittaa. Mikä avuksi? Mä palkkasin itselleni personal trainerin! Palkkaamiselle oli monta hyvää syytä.
muunmuassa..
-Ulkopuolinen trainer antaa aina lisämausteen tekemiseen, vaikka oma tietotaito olisikin riittävä.
-Opin ammatillisessa mielessä personal trainerin työstä enemmän.
-Saan ikäänkuin boksin ulkopuolelta ajatuksia. Valmentaja näkee sut kuitenkin eri tavoin kuin itse näkisi.
-Yhdessä tekeminen.
-Tietynlainen tilivelvollisuus.
-Valmentajan tsemppi.
Tiesin lisäksi entuudestaan, että mulla on melkoisen heikot selkä- sekä vatsalihakset, joten halusin, että joku zekkaa tilanteen ja kartoittaa kehon tasapainon jne. Nyt ollaan päästy valmentajan kanssa hyvään alkuun ja palo tekemiseen on suuri. Ihana tuntea hikipisarat iholla ja nostaa rautaa sekä myös nauttia raikkaasta kevättuulesta ulkona kävellen. Motivaatio katosi, mutta tuli takaisin. Muista sinäkin, että itseä ei pidä kirota suohon sen takia jos motivaatio katoaa. Käännä ajatukset sen sijaan positiiviseksi ja pohdi mahdollisia syitä ja korjausehdotuksia motivaation katoamiselle. Ja motivaation katoaminen välillä on inhimillistä 🙂
Mielestäni jokaisen ihmisen tulisi palkata itselleen valmentaja jossain kohtaa elämää, edes hetkeksi. On meinaan ihan erilaista treenata siten, että joku keskittyy vain ja ainoastaan sinun tekemiseen ja tsekkaa, että kaikki on kunnossa.
Ihanaa viikkoa!
Lue myös:
Treenimotivaatio – 10 vinkkiä, joilla saat motivaation takaisin
Epäonnistuminen on osa onnistumista
Seuraa minua myös:
Instagram: @elinaadasofia
Snapchat: elinaleskinen
Facebook: www.facebook.com/elinaadasofia
Youtube: elinaleskinen
xoxo, Elina
