Viimeiset kaksi Joulua olemme olleet Espanjassa, joten sään puolesta ei ole ollut se perinteisin keli. Muistan, kun viime aattona oli super hassu fiilis siitä, kun pystyi lenkkeilemään topissa ja shortseissa – mutta sehän ei mua tietenkään haitannut! 😉 Tänä jouluna olemme kuitenkin olleet Suomessa ja saaneet nauttia valkoisesta Joulusta, mitä on ollut kieltämättä hieman ikävä! Ihanaa, kun saatiin vihdoin lunta maahan. Kaikki näyttää heti paljon valoisammalta tämän pimeyden keskellä. Ja ylitettiinpä äsken jo vuoden pimein päivä eli nyt mennään kevättä kohti, jee!
Olen ollut joulupyhinä myös töissä päivystämässä, joten tekemistä on piisannut ja päivät menneet tosi nopeasti. Töiden lisäksi olen tietysti nukkunut pitkiä yöunia, syönyt koko perheen voimin herkullisia jouluruokia, jaettu lahjoja, pelattu mm. pöytälätkää ja naurettu paljon! Joulu on kyllä maagista aikaa, vaikken itse tunnusta olevani mikään sen suurempi jouluhullu.
Joulu herättää mussa tavallaan myös ristiriitaisia tunteita, koska tiedän, että on paljon ihmisiä, jotka joutuvat viettämään Joulua yksin. Toisilla ei myöskään ole varaa runsaisiin jouluruokiin, saatikka sitten lahjoihin – vaikka ne eivät olekaan Joulussa se pääasia, niin silti. Eniten mua surettaa yksinäisyys.
Noh, synkistely seis ja alla hieman lisää kuvia joulustamme. Kiitollinen olo ihanista ihmisistä ympärilläni.
Toivottavasti Sinulla oli oikein rentouttava ja ihana Joulu!
Seuraa minua myös:
Instagram: @elinaadasofia
Snapchat: elinaleskinen
Facebook: www.facebook.com/elinaadasofia
Youtube: elinaleskinen
xoxo, Elina
2 kommenttia
Mun jouluisaksi perinteeksi on muodostunut tonttulakki päässä töissä, laulan muistisairaiden asiakkaiden kanssa joululauluja. Jouluyö,juhlayö sanat tulevat jostain takaa-alalta muistoista. Valitettavasti moni vanhus joutuu viettämään jouluaan yksin kotona, hoitaja on usein ainut vieras, joka käy. Halusin tänäkin jouluna osaltani olla poistamassa yksinäisyyttä, askartelin pieniä tonttulakkeja osalle ja yhdelle vein paketissa villasukat – niistä kun oli jo puhetta, että vähän on ja mulla on liikaa ?
Oli mukava, että jäi myös aikaa olla oman perheen kanssa. Nuorempana en tykännyt yhtään ns. ”Perhejuhlista”, olin aina tilaisuuden tullen viilettämässä kavereiden kanssa. Ei siinä siis mitään pahaa, mutta nykyään olen enemmän oppinut myös arvostamaaan aikaa perheen kanssa. Puolison perheestäkin on tullut osa omaa perhettä ❤
Moi Johanna!
Oi kuulostaapa ihanalle tuo vanhusten ilahduttaminen. Mä otan saman tyyppisen jutun tavoitteeksi ensi vuodelle! <3 tärkeää asiaa.
Ja mä oon samaa mieltä, että perhejuhlat ja perheen kanssa hengailu on parasta. Mulla on myös puolison perhe kuin oma perhe ja ihanaa viettää aikaa yhdessä! 🙂 <3
Ihanaa viikkoa <3