Rakkaudesta omaa kehoa kohtaan

Maailma ja media luo meille paljon paineita siitä, millaisia meidän pitäisi olla. Minkä kokoiset reidet saa olla? Millainen on ihanteellinen vartalo ja kasvot? Samalla kun maailma arvostelee, istuu olkapäällämme oma sisäinen pirumme, joka aamuisin huomauttaa vatsamakkaroiden olemassa olosta ja siitä, miten naamakin näyttää turvonneelle. Sama pirulainen muistuttaa myös siitä, kuinka ei olisi pitänyt ottaa kakkua jälkiruuaksi työpaikan lounasbuffassa – koska ne vatsamakkarat. Se ryökäle saa sinut kädellä puristelemaan niitä, olosi muuttuu entistä inhottavammaksi ja tämän takia kehittelet itsellesi tiukkoja listoja mitä saa ja mitä ei saa syödä.

Tarina jatkuu. Matkalla töistä kotiin päätät kulkea parin vaatekaupan kautta, suunnitelmissa ostaa uusi mekko naapurin juhliin. Löydät muutaman mieleisesi mekon ja menet sovituskoppiin sovittamaan. Piru hyppää taas olkapäälle ja alkaa huomautella millaisia vaatteita saat käyttää; vartalosi on vääränlainen tähän tiukkaan kehoamyötäilevään mekkoon. Et saa näyttää kurvejasi. Kurveja pitää olla tietty määrä ja tietyissä paikoissa, ei liikaa eikä liian vähän. Samalla muistat myös miten se lounaalla syöty kakkupala turvottaa vatsaa. Nyt riitti. Jätät mekot rekkiin ja poistut kaupasta. Olo on inhottava ja mietit, että voit yhtä hyvin laittaa ne samat vanhat telttamekot, joihin voit piilottaa vatsamakkarasi, ettei kukaan vaan näe niitä tai ajattele mitä minä yritän olla. Sitten kun olen -5 kg kevyempi, niin voin mennä kauppaan ostamaan uuden mekon.

Kuulostaako tutulle? Entä jos rikottaisiin tämä ajatuskaava ja lopetetaan itsemme soimaaminen, sillä miten se hyödyttää sinua? Ei mitenkään. Sitten kun – ajatusmaailma sikseen. Saat olla juuri sellainen kuin olet nyt! Jos haluat tosissasi tiputtaa sen -5kg (mikä voi olla toisinaan hyvä mm. terveydellisistäkin syistä), niin tee muutokset positiivisuuden, ei itseinhon kautta.

Mä tunnistan itsessäni tooosi hyvin tuon tilanteen, että olen jättänyt kaupassa vaatteita ostamatta tai jopa sovittamatta vaatteita, kun olen ajatellut, että kroppani ei näytä hyvälle niissä. Olo on turpea ja pitäisi nipistää se muutama kilo, ennen, kuin voin käyttää, saati sitten sovittaa hyvillä mielin. Kaikilla meillä on varmasti niitä päiviä, kun oma kroppa ei miellytä ja on se turvonnut olo (esim menkat aiheuttaa mulla tätä!), mutta jos tämä olo jatkuu päivästä toiseen, niin pitäisikö asialle tehdä jotain? Pohdi omia arjen valintoja ja tee muutoksia niissä, mikäli tarvis. Tarkastele, oletko liian ankara itsellesi?

Body love

Mun mielestä itsensä hyväksyminen ja rakkaus omaa kehoa kohtaan on jatkuvaa opettelua, vaikkakin jonkunlainen balanssi olisikin jo saavutettu. Onhan meillä niitä sellaisiakin päiviä väistämättä, kun tunnemme olomme turpeaksi ja ei-niin-viehättäväksi. Kehomme myös muuttuu iän myötä, jolloin meidän pitäisi pysyä mukana muutoksissa myös henkisesti. Uskon myös, että sitten se henkinen puoli punnitaan, kun alkaa odottamaan vauvaa ja keho on oikeasti isojen muutosten äärellä. 

Kuitenkin sanoisin, että näillä vinkeillä pärjää todella pitkälle:

Tee joka päivä valintoja, jotka tuntuvat sinusta hyvälle ja kohentavat terveyttäsi. Syö esimerkiksi puhdasta ruokaa, liiku eri tavoilla, venyttele, näe ystäviä, matkustele, piirrä, kirjoita – pääasia on, että teet niitä asioita, joita rakastat ja oot kiitollinen. Älä anna missään tilanteessa ulkomuotosi määritellä sinua tai estää tekemästä jotain mistä pidät. Sinun ei tarvitse hävetä itseäsi. Sinulla on oikeus tuntea olosi hyväksi ja tärkeäksi omissa nahoissasi. Olet kaunis sellaisena kuin olet ja ainoa laatuaan. Siksi on tärkeää, että häpeilyn ja itseinhon sijaan arvostaisit itseäsi ja opettelisit olemaan sinut itsesi kanssa, se on parasta mitä voit itsellesi tehdä. Keskity hyviin puoliin itsessäsi. <3 

Millaisia ajatuksia teksti sinussa herätti? 

Muistathan olla armollinen itseäsi kohtaan<3

Seuraa minua myös:

Instagram: @elinaadasofia
Snapchat: elinaleskinen
Facebook: www.facebook.com/elinaadasofia
Youtube: elinaleskinen 

xoxo, Elina