Oon ollut aiemmin syömishäiriöaikoina pahimman luokan suorittaja ja se sama suorittajahenkisyys iskee toisinaan vieläkin, varsinkin Suomessa ollessa. Uskon, että se on mulla vähän luonteenpiirteissä iskostuneena. Kuitenkin silloin nuorempana oli vaikea nähdä sitä omaa suorittamista ja perfektionismia. Minäkö muka perfektionisti? Enhän ollut mielestäni missään täydellinen, enkä päässyt haluamiini lopputuloksiin. Epäonnistuinhan laihduttamisessakin. Mutta siinäpä se jutun juju kai piileekin. Suorittaja tekee yleensä hulluna töitä, mutta ei ikinä tule valmiiksi eikä ole tyytyväinen. Mielessä on vaan mantra, että aina voisi tehdä jotain paremmin. Loputon noidankehä. Nykyisin koen osaavani vetää ajoissa jarrusta, mutta kaikista helpoiten se onnistuu ulkomailla ollessa. Nyt makaan aurinkotuolissa ja kirjoitan tätä. Ihana tajuta, miten aikatauluttomaan tilaan sitä onkaan päässyt. Onko nyt tosiaan viikonloppu?
Missä menee ”terveen” ja sairaan suorittamisen raja?
Uskon, että silloin tekeminen on terveellä pohjalla, kun tunnistaa omat rajat ja voimavarat. Asioiden tekeminen ja oleminen yleisesti tuntuu mukavalle, eikä kuormita liikaa aivoja tai kroppaa. Aikataulut, to do-listat ja rutiinit arjessa ovat ehdottomasti positiivisiakin juttuja. Niiden avulla saadaan aikaiseksi enemmän sekä järjesteltyä tekemiset loogisesti. Myös asioiden kirjoittaminen muistiin kalenteriin voi auttaa stressin hallinnassa, kun ei itse tarvitse muistaa niin paljoa. Tietynlainen järjestyshän luo mielenrauhaa. Kalenterista puheenollen, täytyisipä taas hommata uusi kalenteri syksyä varten. Rakastan perinteisiä paperikalentereita. Koristelen niitä usein tarroilla.
Kun on palkkatyön lisäksi yrittäjä, niin joutuu pakosti aikatauluttamaan elämää ja arkea eri tavoilla ja välillä viemään töitä myös mukaan matkoille. ”Ylimääräisestä” stressaamisesta olen kuitenkin onnistunut päästämään irti ja siihen auttoi eniten sellaisten ihmisten karsiminen ympäriltä, joiden arvomaailmat ei kohtaa ja jotka vaan vievät energiaa sekä lyttäävät. Lisäksi olen oppinut ymmärtämään, että liika stressaaminen vain katkaisee luovuuden ja pahentaa asioita.
Uni on kaiken A ja O
Uni on myös nykyisin asia mistä en halua hevillä tinkiä, ja se on hyvä, koska nukkuminen onkin jaksamisen lähtökohta. Kannattaa muuten kuunnella sellainen kirja kuin Unen Voima – Miksi Nukumme? (Löytyy ainakin Bookbeatista). Erittäin havahdutteleva ja mielenkiintoinen. Samalla saattaa alkaa hieman omatunto kolkuttaa, jos unet jää lyhyehköksi, hah! Pakko myös myöntää, että se toki harmittaa, jos täällä Espanjassa (tai kotona) nukkuu yli puolenpäivän. Tuntuu kuin osa päivästä menisi hukkaan, vaikka onhan tärkeää nukkua silloin, kun tuntuu siltä. Ristiriitaista. Onko muilla samoja fiiliksiä?
Treenaaminen auttaa jaksamaan
Treeni on myös asia, joka tuo mulle jaksamista ja hyvinvointia. mutta jos on liian tiukat aikataulut, niin helposti treenistä tulee se mistä karsin. Aiemmin olen karsinut unesta, mutta parempi tosiaan nukkua, kuin treenata univajeella. Se johtaa usein vaan motivaation laskuun ja loukkaantumisiin. Kehitys vaatii lepoa, muistakaa se.
Aikatauluttomuus Espanjassa
Täällä Espanjassa tulee tehtyä jonkun verran töitä, mutta on ihanaa kun ei ole aikatauluja. Täällä yleensäkin pyritään olemaan suunnittelematta elämää sen erikoisemmin, koska tuntuu luksukselle mennä fiiliksen mukaan ja tehdä extempore asioita. Lauantaina käytiinkin extempore brunssilla kävelylenkin päätteeksi. Yleensä tykkään täällä lähteä sängystä suoraan kävelemään maastoon tai tehdä jonkun muun treenin salilla, juurikin sen hetkisen fiiliksen mukaan. Kroppa ja mieli herää ihan eri tavalla. Välillä on myös kiva ottaa vaan rennosti joogaten. Ihanaa kun on aikojen saatossa oppinut sen, että ”less is more” liikunnan suhteen.
Läppärihommia sekä kuvailuja teen taas usein iltaisin, tai sitten joko katsotaan netflixiä tai saatetaampa myös istua kuppilassa viinilasi kädessä. Fiiliksen mukaan. Aikatauluttomuus on ihanaa.
Oletko sä suorittajahenkinen? Tai koetko huonoa omaatuntoa jos tulee nukuttua pitkään?
Ihanaa päivää sinulle!
Seuraa minua myös:
Instagram: @elinaadasofia
Snapchat: elinaleskinen
Facebook: www.facebook.com/elinaadasofia
Youtube: elinaleskinen
xoxo, Elina
4 kommenttia
Ihanaa, että olet ”oppinut” rentoutumaan. Ja Espanjassa kyllä elämänrytmi on sellainen rauhallisempi (ja äänekkäämpi!), helpompi pysähtyä aurinkotuolin alle nauttimaan.
Niinpä! Se myös välillä koettelee ”malttamattoman” hermoja kun on sellainen mañana mañana meininki 😀 ihanaa viikkoa sinne <3
Ihana lukea, että oot päässyt kunnolla kiinni rauhallisempaan arkeen Elina! <3 Itselle aikataulut ja kalenterit on tärkeitä, jottei motivaatio ja drive katoa, mutta tiedän mitä tarkoitat kun mietit missä menee terveen suorittamisen raja – välillä huomaan, että se tulee ylitettyä, etenkin kiireisessä yliopistoarjessa. Ihanaa viikkoa sinne xx
Kiitos kommentistasi <3 Ja totta tuo, aikataulut luo myös ”ryhtiä” elämään ja saa paremmin aikaiseksi! Varmasti yliopistossa voi olla aika haipakkaa välillä! Ihanaa viikkoa myös 🙂 <3