Espanjassa oleminen saa mut aina pohtimaan omaa arkea. Pohdin myös paljon mitkä asiat yleisesti merkitsee mulle elämässä ja mitä haluaisin lisää elämältä.
Aamut on parasta aikaa
Mut tekee tällä hetkellä aivan mielettömän onnelliseksi aamulenkit. Lähden noin klo 8 pintaan kävelemään kauniiseen lähimaastoon. Aamun puuterimaiset sävyt, utuisuus ja lintujen laulu siivittää matkaa. Vastaantulijoita ei juurikaan ole – paitsi karvaisia sellaisia. Katujen kissat tuo mulle myös suurta onnea, sellaista mitä ei voi vaan sanoin kuvailla. Voisin oikeasti viettää koko päivän niiden kanssa. Ihan vaan höpötellen ja silitellen. Mietin aina, että en varmaan koskaan voisi kyllästyä tähän jos asuttaisin Espanjassa pysyvästi. Kiemurtelevien katujen erilaiset ja toinen toistaan söpöimmät talot näyttävät suoraan jostain satuelokuvasta. Voisin asua jokaisessa. Aivan mielettömän ihana tunnelma näillä kaduilla.
Aamulenkit ovat muutenkin muodostuneet mulle sellaiseksi rutiiniksi, josta haluan pitää kiinni aina kun vaan mahdollista. Päivä lähtee kaikista parhaiten käyntiin, kun keho saa liikettä. Samalla voi kuunnella hyvää äänikirjaa tai musiikkia, soittaa äidille, tai vaan olla luonnonäänien ympäröimänä. Kävely vieläpä tuntuu nyt raskaana ollessa erityisen hyvälle. Lantio saa keinua vapaasti ja luonnollisesti jalkojen päällä ja liike auttaa tietysti selkärangankin hyvinvointiin, joka on koetuksella raskausvatsan kasvun myötä.
Vaikka koen olevani ”menevä” ihminen, rakastan ja tarvitsen paljon omaa aikaa. Tarvitsen aikaa olla yksin. Joskus syömishäiriöaikoina mulle teki tosi tiukkaa joutua olemaan yksin, koska pelkäsin omien tunteiden kohtaamista. Nyt taas tosi mielelläni käyn läpi yksin tunteitani, oli ne sitten ahdistavia tai iloisia.
Nyt on menossa raskausviikko 26 + 3!
Rakastan myös sitä, että saa tehdä extempore asioita. Sitä, että päivä saa soljua omalla painollaan. Usein olen myös hämmästyksekseni huomannut, että nämä päivät saattavat olla tuotteliaimpia – joko henkisesti tai fyysisesti. Tai sitten molempia. Vapaudessa syntyy helposti ajatuksia ja ajatuksista taas puolestaan kirjoituksia. Saatan myös tutkia random asioita internetistä tai vaikkapa siivota, käydä salilla ja tehdä ylipäänsä paljon asioita. Vapaus saa tekemään, ei pakottaminen.
Vapaus saa tekemään, ei pakottaminen
Elämä kasvaa minussa
Espanjassa olen myös ajatellut sitä, miten ihmeellinen elämä ylipäänsä on. Elämä kasvaa minussa – ihan kirjaimellisesti tällä hetkellä. Pelottava ajatus, mutta samalla niin äärimmäisen ihana ja luonnollinen asia. Mietin edelleen, että miten se on mahdollista. Tajuaako sitä ikinä? Tarvitseeko tajuta? Vauvan potkut tuntuu tosissaan välillä ihan jollekin alien-meiningille. Sellaiselle, että ihan päätä huimaa. Jännä tosiaan miten näinkin luonnollinen asia aiheuttaa edelleen ristiriitaisia tuntemuksia. Ihmismieli on outo.
Ihanaa viikkoa sinne kaikille!
xoxo, Elina
5 kommenttia
Ulkoilevia kissoja ei kannata silitellä raskaana, koska kissoilla voi olla toksoplasmoosi :/
Sen ei käsittääkseni pitäisi turkista tarttua, mutta toki pesisin kädet jos silittäisin.
Joo, sisäkissoilla tätä ongelmaa onkaan juuri tuon takia, mutta ulkokissat on valitettavasti usein niin likaisia (vaikka eivät siltä näyttäisi), että turkissa voi olla omaa tai kaverin ulostetta. Käsien pesu on varmasti hyvä 🙂
Tällaisen sivuston olemassaolo tuntuu murheelliselta kuvalta narsismin täyteisestä ajastamme. Vaikka maailma on täynnä kaikkea mielenkiintoista, niin monille ainut mielenkiinnonkohde on MINÄ. Minun kroppani, minun matkani, minun ruokavalioni, minun treenini, minäminäminä…
Kannattaisiko opetella kirjoittamaan edes auttavasti, jos haluaa pitää jonkin sortin blogia? Järkyttävää, ettei aikuinen ihminen tiedä, miten ”26-vuotias” kirjoitetaan – etenkin, jos kyseinen ihminen vielä kirjoittaa jotain itseriittoista minäminäminä-soopaa ja ”vapaus saa tekemään” -tason syvällisiä mietelauseita koko maailman luettavaksi. Kannattaa siis korjata, että et ole ”26 vuotias lifestyle bloggaaja” vaan ”26-vuotias lifestylebloggaaja”, jos tuota englanninkielistä termiä ”lifestyle” on jostain syystä pakko käyttää suomenkielisessä tekstissä. Veikkaanpa kuitenkin, että ei taida nöyryys riittää tuotakaan korjausta tekemään.
Eksyin jotenkin lukemaan tätä tekstiä ja hämmennyin, kun kerroit, että kaduilla tuli vastaan ”karviaisia vastaantulijoita”. Karviainen on marja, joten jos näet sellaisia tepastelevan vastaan aamulenkillä, taitaa koko lenkki olla unta. Tässä vaiheessa päätin lopettaa lukemisen. Jos et jaksa oikolukea tekstejäsi, niistä voi jäädä melko koominen vaikutelma.
Jos kirjoitustaidon kehittäminen aikuismaiselle tasolle kiinnostaa, kannattaa vaikkapa lainata kirjastosta jokin yläkoulun äikänkirja tai etsiä jostain opettaja, joka voisi lukea tekstejäsi ja antaa niistä palautetta. Aikuislukiokin on jossain vaiheessa hyvä vaihtoehto, mutta vielä et ole ihan lukiolaisen tasolla. Heikoimmatkin lukiolaiset osaavat sentään kirjoittaa oman ikänsä oikein.
Ei kestä kiittää. Tsemppiä!
Heippa Puhin Nalle! Mahtavaa kuitenkin, että sinä ja muut kymmenet tuhannet käytte täällä lukemassa blogiani! Toivottavasti avautumisesi helpotti oloasi! Tsempit syksyyn 🙂