Elokuun viimeinen kokonainen viikko alkaa pian ja sitten ollaan virallisesti syksyssä! Syyskuu – se tarkoittaa samalla myös viimeistä kokonaista kuukautta raskaana, koska lokakuussa on kauan odotettu laskettu aika. Tuntuu, että viimeinen kolmannes on edennyt aivan ennennäkemättömällä vauhdilla. Nyt myös väsymys on alkanut nostaa päätään ja supistellut aiempaa enemmän. Tein karanteeniloman jälkeen muutaman yöpäivystyksen ja unirytmi kääntyi sitten siinä.
On siis ollut vaikeuksia nukahtaa ja ehkä väsymyksestä johtuen tuntunut nyt enemmän supisteluita. En tiedä. Tiestysti harjoitussupistelut kuuluvat myös tähän raskauden viimeiseen kolmannekseen ja se on tosi yksilöllistä kuka niitä kokee ja missä määrin. Vieläkään en oikein osaa sanoa missä menee normaalin harjoitussupistelun raja ja missä vaiheessa pitäisi olla yhteydessä lääkäriin. Kerran olen supisteluiden takia soittanut päivystykseen ja sanoivat, että jos ei ole jatkuvaa kipua, veristä vuotoa ja menee lepäämisellä ohi, niin sillon kaikki pitäisi olla ok. Välillä vaan on ollut aika ikäviä tuntemuksia (en kuitenkaan sanoisi kivuksi), varsinkin jos on rasittanut itseä päivän aikana. Esimerkiksi kesken siivoilun tai kävelyn saattaa alkaa supistella. Se tunne on ollut sellaista, että vatsa menee kivikovaksi ja pinkeäksi ja keuhkoja alkaa ns puristaa. Tällöin on vaikeampi hengittää ja olo menee tukalaksi.
Rauhallinen kävely on kuitenkin ollut mulle se pelastava henkireikä, joten siitä en millään haluaisi luopua. Taavi tuossa pari päivää sitten sanoikin, että oon aika sisupussi mitä kävelyyn tulee. Välillä on kuitenkin tuntunut ”luovuttajalta” , kun joutunut jättämään kävelyn kesken epämukavan olon takia. Näin ei saisi olla, mutta minkäs teet kun olen luonteeltani sellainen, että haluaisin jaksaa ja pystyä. Kehon kuuntelu on kuitenkin prioriteetti numero yksi ja väkisin ei saa.
Pelottaako korona?
Nyt myös korona alkanut ottaa jalansijaa uudelleen isommassa mittakaavassa ja se kieltämättä mietityttää synnytystä ajatellen. Rehellisesti sanottuna _kuolen_ jos tukihenkilöä ei päästetä mukaan sairaalaan. Mielummin synnytän sitten vaikka kotona. Mulle (kuten varmasti muillekin) se on kamalin ajatus ikinä, jos puoliso ei saisi olla mukana. Varsinkin puoliso, joka asuu samassa taloudessa ja tekee vieläpä etätöitä kotoa käsin. Noh, ei mennä vielä asioiden edelle, vaan toivotaan parasta! Sormet ja varpaat ristiin. Käytetään maskeja silloin, kun turvavälit ei onnistu ja muistetaan pestä käsiä usein. Pienillä teoilla on suuret vaikutukset! Itse korona mua ei muuten jaksa enää pelottaa samalla tavalla kuin vaikkapa keväällä. Tietenkään en sitä itselleni halua, mutta en jaksa stressata sen puolesta turhaan. Maalaisjärjellä pärjää.
Vielä tähän loppuun muutama sananen synnytyksestä, se kun on tässä väistämättä edessä ja ajatusta ei voi pakoilla loputtomiin, haha. Olin elokuun alussa mukana HUSin järjestämässä etäsynnytysvalmennuksessa, joka oli itse asiassa tosi hyvä. Kätilöt kertoivat alusta loppuun mitä synnytyksessä tapahtuu ja mitä kivunlievityskeinoja on mahdollista saada. Aiemmin olin sillä kannalla, että haluan kaikki mahdolliset lääkkeet mitä maailmasta löytyy, mutta nyt olen alkanut hieman kyseenalaistamaan ajatusta. Täytyy vielä puntaroida mikä ratkaisu olisi itselleni parhain. Uskon, että kipu ei ole se mitä eniten pelkään. Enemmänkin ahdistaa ajatus kaikesta ns komplikaatioista, repeytymisistä jne mitä voi tapahtua. Onneksi meillä on kuitenkin Suomessa loistava osaamisen taso sairaaloissa. Turvallisin mielin siis eteenpäin. Pian onkin enää kaksi kuukautta laskettuun aikaan!
Huolettaako sua koronan toinen aalto? Iloa pian alkavaan uuteen viikkoon!
Kuvat: Lili Nissilä ( otettu kesäkuussa <3 )
xoxo, Elina