Ensimmäinen perhejoulu takana ja en olisi voinut toivoa mitään parempaa. Pieni rakas oli huomion keskipiste ja tottakai ihastelun kohde. Leonardo on oppinut tovi sitten hymyilemään ja se jos mikä sulattaa sydämet. Aivan ihanaa vaihdella hymyjä. Lapsen hymy on niin aito ja ihmeellinen. Kaikki huolet unohtuu, kun näkee oman lapsen hymyilevän. Parhaan joululahjan sain <3 On hurjan kiitollinen olo tästä pienestä tirriäisestä. Leo täyttää näillä näppäimillä 2 kk. Mihin aika katoaa?
”Tuntuu, että joulusta saa helposti suorittajan juhlan kaikella hössötyksellä.”
Joulun päivinä ei tosiaan tehty mitään sen ihmeellisempää. Eikä tarvitse. Me syötiin, ulkoiltiin ja hengailtiin yhdessä. Taisinpa olla useana päivänä lenkkiä lukuun ottamatta koko päivän ihan vaan yökkärissä ja jossain neulepaidassa. Se on parasta, kun voi olla rennosti ilman stressiä. Tuntuu, että joulusta saa helposti suorittajan juhlan kaikella hössötyksellä. Pääasia on, että saa viettää aikaa rakkaiden kanssa ja hengailla tekemättä mitään sen ihmeellisempää. Nukkumisen sanoisin myös joulun lemppari puuhiin, mutta nyt vauvan myötä jätän sanomatta haha. Tai hei, nukuinhan mä ennätyspitkät unet, 5 h putkeen! Pisin aika unessa kahteen kuukauteen vauvan syntymän myötä. Kuulostaa hurjalle, mutta elossa ollaan. Huumoria löytyy vielä eli silloin kaikki on hyvin.
Käytiin joulusaunassa ja pulahdin meressä! Se oli ihanaa. Talviuinnin jälkeen sitä tuntee olevansa erityisen elossa. Kehossa tuntuu niin hyvälle. Kokeilkaa vaikka.
Sain murulta Apple Watchin! Vaikka sovittiin ettei osteta toisillemme mitään..
Joulu ei ole kaikille ilon juhla
Kaiken ihanan jouluhömpötyksen keskellä tulee myös ristiriitainen fiilis siitä, että joulu ei ole kaikilla onnellisten värien sävyttämää. Se on surullista. Joulu voi olla joillekin jopa ahdistavaa. Monissa perheissä on alkoholismia, väkivaltaa ja monet joutuvat kokemaan yksinäisyyttä. Itkin yhtenä iltana sitä ajatusta, jos jossain joku pieni lapsi kärsii. Oman lapsen saamisen myötä sitä on alkanut ajattelemaan lasten asioita entistä enemmän. Välillä jopa niin paljon, että vaivun surumielelle. Voitte varmaan kuvitella miten Elämä Lapselle -konsertti sai meikäläisellä hanat auki. Alan itkemään nytkin kun kirjoitan tätä.
Uskon myös, että sosiaalinen media tuottaa monille kateuden sekä surunkin tunnetta (vaikka pitäisi muistaa, että some ei ole koko totuus). Muistan kun syömishäiriötä sairastaessa inhosin ja pelkäsin joulua. Kadehdin muita. Niitä joilla näytti olevan ihanan rento joulu. Meidän kotona joulu oli kaikkea muuta kuin ilon juhlaa. Stressasin syötyjä kaloreita, halusin kuluttaa kaloreita ja vietin aikaa halaillen vessanpyttyä. Uskon, että syömishäiriön myötä joulu ei ollut vanhemmillenikaan sitä mitä olisi toivonut.
…kiitollinen kuitenkin siitä, että paljosta on selvitty ja voin huokaista helpotuksesta, että nuo ajat ovat takana päin. Nyt ajatukset kohti uutta vuotta 2021! Ajatella, pari päivää ja vuosi vaihtuu. Tämä kulunut vuosi on ollut monille haasteellinen ja vaikea. Toivotaan, että ensi vuodesta tulee parempi!
Ihania vuoden viimeisiä päiviä sinne!
xoxo, Elina
