Tiedättekö, välillä elämässä saattaa joutua sellaisiin risteyksiin, ettei tiedä mihin suuntaan lähteä kulkemaan? Saattaa joutua tilanteeseen, jossa on kuin puulla päähän lyöty eikä tiedä mitä tehdä. Mä oon ollut tuossa risteyksessä juuri. Sanotaanko, että elämäni ahdistavin, oudoin ja sanoinkuvaamattoman ihmeellinen tilanne. Kerron asiasta lisää kun olen valmis.
Elämän perinteiseen tasaisuuteen tottuu. Se kun kuljetaan päivästä toiseen, tehdään töitä, välillä sattuu iskemään flunssa päälle, toisinaan iloitaan skumppaa kippistellen ja joskus taas ärsyttää kaikki eikä mikään onnistu. Elämän normaaleja ylä-ja alamäkiä. Mutta entäpä sitten kun löydät itsesi tilanteesta, jota et osannut odottaa? En sitten yhtään. Tapahtuu jotain yllättävää ja pelottavaa. Tilanne, josta et pääse pakoon, vaikka kuinka mieli tekisi.
Pakeneminen ei auta. Huutaminen sen sijaan voi helpottaa tunnepurkausta ja samoin itku auttaa aina. Pelko on myös normaalia. Täysin normaali, mutta ei niin kiva tunne. Mulla meni pitkään tämän ymmärtämisessä. Pelon kanssa kamppailin päivittäin syömishäiriöaikoina. Eilen jutellessani ystävän kanssa, tämä sanoi minulle, että ”mieti mikä on pelottavan tunteen tarkoitus ja entä mikä on pelon vastatunne”. Vastatunteiden havannoinnilla voi nimittäin myös olla merkitystä ja se voi siis auttaa meitä ymmärtämään tunnetta. Sekä tietysti itseä. Kuulostaapa monimutkaiselle, mutta ehkä ymmärrätte mitä haen takaa?
Välillä on myös normaalia tuntea olonsa eksyneeksi, mutta aina kannattaa muistaa, että elämä kantaa. Joskus sitä on vaikea uskoa, mutta luottakaa siihen. Mä luotan.
God will never put you through anything you can`t handle.
Iloa viikonloppuun!
Kuvat: Maiju Markkanen
Seuraa minua myös:
Instagram: @elinaadasofia
Facebook: www.facebook.com/elinaadasofia
xoxo, Elina
