Unelmat ja tavoitteet pitävät meidät kiireisinä ja antavat virtaa päivään. Entä mitä sitten jos yhtäkkiä oma unelma ei tunnukaan omalta? Tämä luo helposti ahdistusta ja sellaista kuka minä olen -tyyppistä kriiseilyä. Tiedätkö, haluan sanoa jo tähän blogitekstin alkuun, että se on vallan normaalia. Me ollaan ihmisolentoja, joiden mieli muuttuu. Me saadaan haluta eri asioita kuin 10 vuotta tai 5 vuotta sitten.
Oon luonut aiemmin tosi paljon paineita itselleni siitä, että pitäisi olla ensinnäkin kaikki tässä ja heti, sekä siitä, mitä haluaisin tehdä elämässäni? Välillä on joutunut pohtimaan omia arvoja, elänkö niiden mukaan? Onko ihmiset ympärilläni ”oikeita”? Sellaiset ihmiset kannattaa heivata alkuunsa pois, jotka eivät osaa arvostaa sua tai yrittävät lytistää alaspäin. Ihmissuhteilla on tosi iso merkitys elämässä.
Kysy
Itseltä kannattaa kysyä kysymyksiä. Tärkeintä on mielestäni pohtia sitä, että miksi haluaa jotain. Ohjaudutko sisältä päin, sydämestä käsin? Vai teetkö asioita miellyttääksesi muita? Kenties vanhempiasi? Otatko sosiaalisesta mediasta paineita? Mun mielestä sosiaalisessa mediassa puhutaan hitusen liikaa siitä, että pitäisi olla koko ajan tekemässä jotain ja keksiä se unelma-ammatti, edetä unelmia kohti jne jne. Toki omia unelmia kohti kannattaa edetä, mutta välillä on ihan ok olla tuuliajolla. Välillä on ok olla tekemättä mitään ja ottaa rennosti. Jos tulevaisuutta stressaa liikaa, niin aivot menee solmuun. Kun oppii luottamaan elämään ja tähän hetkeen, niin se taas avaa silmiä. Jos ei heti, niin sitten kun sen aika on. Luottakaa siihen.
Unelmat muuttuvat
Mulla on tulevaisuuden suunnitelmat vaihtuneet moneen kertaan. Muistan, että pienenä mun suurin haave oli olla laulaja. Sitten halusin myös tarjoilijaksi ja poliisiksi. Lääkärin ammattikin pyöri pitkään mielessä ja hainkin kerran tosissani lääkikseen. Paikkaa ei kuitenkaan auennut, mikä toki harmitti pitkään. Se olisi ollut mun unelma silloin, mutta lopulta luovuin siitä. Syömishäiriö osaltaan vaikutti tähän, koska mulla ei ollut voimia ja ajauduin lopulta kauemmas ja kauemmas ajatuksesta hakea uudelleen lääkikseen. Miten olisin voinut auttaa muita kun en osannut olla hyvä itsellenikään?
Sitten mulla oli myös yksi iso unelma tulla kirjailijaksi ja kirjoittajaksi. Sitä unelmaa toteutan tänäkin päivänä blogillani, vaikka en olisi ihan heti uskonut. En ollut mikään kiitettävä oppilas äidinkielessä ja usein kopioinkin kirjallisia töitä muilta. Silti tässä mä nyt olen oman elämäni kirjailija ikioman blogini kanssa!
Olen myös tässä syksyn mittaan kriiseillyt muuten elämääni. Haluaisin nimittäin perustaa perheen. Se on ollut myös yksi suurimpia haaveitani, mutta samalla pelon aihe. Miten voikaan olla näin ristiriitaista?
Ei oo kiire mihinkään
Tähän loppuun haluan sanoa sulle, että kiire ei ole mihinkään. On ok vaihtaa ammattia vaikka 100 kertaa elämän aikana. On ok, että mieli muuttuu ja haluamme erilaisia asioita. On ok, että välillä nämä ajatukset ja muutokset pelottavat. Me ollaan ihmisiä, sinä ja minä. Elämä ei mene minkään tietyn käsikirjoituksen mukaan, vaan ainoa varma asia on muutos. Silti pyydän sua luottamaan siihen, että elämä kantaa. Elä itsesi näköistä elämää ja yritä ajatella asiat positiivisen kautta. Sillä pääsee pitkälle!
Iloa päivääsi!
Kuvat: Fabian Björk / Fit-Lehti
Seuraa minua myös:
Instagram: @elinaadasofia
Snapchat: elinaleskinen
Facebook: www.facebook.com/elinaadasofia
Youtube: elinaleskinen
xoxo, Elina
