Hyi mikä vatsamakkara! Hyi mitkä kyljet! Minulla on liian paksut reidet! Olemme usein todella kriittisiä omaa kehoamme kohtaan. Tuntuu, että emme ole milloinkaan tyytyväisiä itseemme, vaan aina löytyy jotain korjattavaa ja parannettavaa. Olemme myös helposti epävarmoja vartaloistamme ja kehoviha valtaa mielemme.
Kehoviha vie energiat
Syömishäiriöaikoina en ollut milloinkaan tyytyväinen itseeni. Moitin itseäni mennen tullen ja piiskasin itseäni olemaan aina vain parempi ja parempi. Jos epäonnistuin, oli edessä oksennusreissu vessaan ja tuntien hikilenkki päälle vapisevassa olotilassa. En aikaisemmin arvostanut kehoani vaan inhosin sitä. Puristelin olemattomia ”läskejäni” ja reisiäni ja mietin kuinka ne voisivat olla vieläkin laihemmat. Omaan kehoon kohdistuva inho raastaa mieltä pahasti ja estää elämästä nauttimisen. Kehovihan tuoma epävarmuus jarruttaa meitä ja vie energiat. Olen aiemmin kirjoittanut omakohtaisesta kokemuksesta ja oivalluksista positiivisen kehonkuvan saavuttamiseksi täällä.
Näin olet armollisempi kehoasi kohtaan
1. Ensin on tiedostettava mikä mättää ja mikä on niin sanottu ”ongelmakohtasi”. Kun ymmärrät asian, on sitä helpompi lähteä purkamaan.
2. Mieti miksi inhoat ”ongelmakohtaasi”? Tekeekö se sinusta huonomman kuin muista? Pohdi syitä inholle.
3. Tiedosta mitkä ovat omia mielipiteitäsi ja mitkä tosi asioita. Usein ajattelemme itsestämme negatiivisemmin kuin mitä muut ajattelevat meistä. Kiinnitämme huomion hyvinkin epäolennaisiin asioihin ja kuvittelemme ”ongelmamme” usein suuremmaksi mitä se on. Esimerkiksi itse tunnen monesti reissun jälkeen, että olo on nesteinen ja painoa kertynyt pari kiloa. Muut eivät taas huomaa sitä. Se ”nesteinen” olo on siis vain omassa päässäni.
4. Kehu itseäsi. Listaa paperille mistä asioista pidät itsessäsi. Suomalaisten on usein helpompi vähätellä kuin kehua itseä. Nyt käsken sinua kuitenkin kehumaan itseäsi oikein kunnolla! Positiivisten asioiden ajattelu ruokkii lisää positiivisia asjatuksia.
5. Älä vertaa itseäsi muihin. Tähän syyllistyy varmaan jokainen jossain vaiheessa elämää. Minä vertasin itseäni nuorempana hyvin paljon muihin ja ajattelin olevani huonompi ja isompi kuin muut. Miksi ihmeessä tuhlaamme aikaamme moiseen? Mieti mitä muuta voisit samalla ajalla ja energialla tehdä? Sinä olet uniikki yksilö, kukaan ei voi olla sinä. Miksi siis verrata itseä muihin? Kehitä mielummin niitä omia hyviä puoliasi ja nauti niistä!
6. Kuuntele kehoasi. Ravitse sitä hyvin, liiku monipuolisesti, huolla kehoa ja tee muita mukavalta tuntuvia asioita.
7. Oivalla, että olet ihana juuri sellaisena kuin olet. Kauneus ei ole painosta kiinni. Kauneus lähtee sisältä päin, sisäisestä hyvinvoinnista ja siitä, että kantaa itsensä ylpeänä sellaisena kuin on. Toki meillä kaikilla on välillä niitä päiviä, kun oma naama ei miellytä, mutta sen sijaan, että alkaisimme murehtia asiaa, meidän pitäisi keskittyä oikeasti niihin tärkeisiin asioihin elämässä.
Miksi siis käyttäisimme arvokkaan energiamme omasta vartalosta murehtimiseen?
Seuraa minua myös:
Instagram: @elinaadasofia
Snapchat: elinaleskinen
Facebook: www.facebook.com/elinaadasofia
Youtube: elinaleskinen
xoxo, Elina
2 kommenttia
niinpä…mutta miten kun on anoreksia ja on alipainoa reilusti, bmi vakavan alipainon puolella, jos sen hyväksyy jää samaan tilaan? voiko sanoa hyväksy sellaisena kun olet ja onnellisuus ei ole painosta kiinni? ristiriitaista… itse inhoan kroppaani just nyt, luiseva ei muotoja ainut hyvä on sikspäkki ja kapea lantio.
Heippa N,
Ymmärrän pointtisi, mutta tarkoitan postauksellani sitä, että ei pyrkisi laihuuteen vaan hyväksyisi itsesi normaalipainoisena, sellaisena kuin on hyvä olla oikeasti. Ja sillä, että onnellisuus ei ole painosta kiinni tarkoitan sitä, että jokainen on kaunis omalla tavallaan, oli sitten laiha tai lihaisampi, luonnostaan. Kuitenkin pääpointti on, että ei lähdettäisi turhaan stressaamaan ulkonäöstä terveyden kustannuksella, vaan keskityttäisiin tärkeämpiin asioihin elämässä, kuten terveys, perhe jne..
Esimerkiksi itse, vaikka olin jo hurjan laiha, koin silti stressiä ulkonäöstä ja painosta ja missään nimessä pystynyt hyväksymään itseäni normaalipainoisena. Se olisi ollut suorastaan kamalaa siinä ajatusmaailmassa olla normaalipainoinen.
Nyt taas tunnen itseni hyväksi normaalipainossani, siinä painossa johon kehoni pyrkii luonnostaan. Saatan välillä ”lihoa” kaksi kiloa reissussa, mutta so what, tiedän että kun taas palaan normaaliin täysipainoiseen ruokailuuni ja arkeeni, paino palaa normaaliksi.