Olen sairastanut masennusta noin 5 vuoden ajan elämästäni ja tämä ajanjakso liittyi vahvasti syömishäiriöön. Söin myös masennuslääkettä nimeltä Seronil. Olin aluksi tosi vastahakoinen lääkkeiden suhteen, mutta jossain kohtaa olin niin epätoivoinen ja en kyennyt positiiviseen ajatteluun, joten oli pakko aloittaa lääkitys. Mulla oli myös itsetuhoisia ajatuksia useasti, koska olin ihan loppu. Kerran olen havahtunut veitsi ranteella, mutta onneksi jokin sai mut perääntymään. Lisäksi olen ottanut yliannostuksen Äidin unilääkkeitä alkoholin kanssa.
Jos masennusta pitäisi kuvailla yhdellä lauseella, niin sanoisin, että se on sellaista elämäää, josta on kadonnut värit.
Mielestäni masennus -sanaa käytetään yleisesti liian haparin perustein. Toki en väheksy kenenkään tunteita, mutta varsinaisella masennus -sairaudella tarkoitetaan pidempijaksoista (väh.2 vk) mielihyvän tunteen vähentymistä ja alakuloa. Jokaisella meillä on varmasti sellaisia ”masispäiviä”, jolloin kaikki on ihan peestä – mutta sehän kuuluu elämään. Varsinaiseen pidempiaikaiseen masennukseen sairautena liittyy alakulon lisäksi usein muitakin oireita; lisäntynyt unen tarve, painonvaihtelut, voimattomuus, vaikeudet keskittyä ja ajatella, syyllisyyden tunteet sekä pahimmassa tapauksessa itsetuhoiset ajatukset.
Salattu masennus
Mä salasin masennusta pitkään, aivan kuten syömishäiriötäni. Halusin näyttää kultaista ulkokuorta kaikille ja sitä, että mä oon vahva. Todellisuus oli kuitenkin aivan muuta. En jaksanut nousta sängystä ja elämä oli täynnä negatiivisuutta. En huomannut arkisia ilon aiheita ollenkaan, saati sitten pystynyt olemaan kiitollinen mistään. Halusin vain olla omissa oloissani ja itkeä. Kukaan ei ymmärtänyt, paitsi oma äiti. Terapiassakin kävin, mutta se oli sellaista muodollista – en ollut motivoitunut tekemään muutoksia omassa elämässäni. Olin niin tottunut rypemään itsesäälissä ja itseinhossa. Puristelin olemattomia jalkojani ja mahaani toivoen, että olisin vielä sentin laihempi. Todellisuudessa mulla ei olisi enää ollut yhtään mitään mistä ottaa pois. Olin jo pelkkää luuta ja nahkaa. Jopa maksakin oli alkanut rasvoittuia, mikä voi tapahtua liiallisen aliravitsemuksen ja anorektisen olemuksen seurauksena. Tunsin itseni heikoksi, koska olin niin alakuloinen ja samalla itsetunto romuttui entisestään. Se oli sellainen ikävä oravanpyörä, josta ei ollut helppoa päästää irti. Kun ajattelee paljon negatiivisia asioita, se lisää negatiivisuutta elämään. Uskon vahvasti elämässä vetovoiman lakiin, eli se mitä ajattelet, sitä universumi sulle lähettää. Jos osaisi löytää huonoistakin asioista edes jotain positiivista – auttaa se pääsemään irti negatiivisuuden ajatuskehästä. Tämä oikeasti toimii, kokeile vaikka.
Itsetuhoisuus
Tuo järkyttävä veitsi ranteella-tilanne, on piirtynyt mun verkkokalvoille. Muistan sen tilanteen vieläkin tosi elävästi. Olin muistaakseni vielä alaikäinen ja asuin kotona Mikkelissä. Mulla oli suunnaton ahdistus kaikesta ja ajattelin viiltelyn helpottavan oloa. Olin useaan otteeseen ajatellut viiltelyä, mutta tuon yhden kerran vein hommat ajatuksen tasolta eteenpäin. Onneksi kuitenkin peräännyin. Oon myös ottanut tarkoituksella sekaisin alkoholia ja unilääkkeitä – saadakseni pään sekaisin. Enkä välittänyt alkoholin ja unilääkkeiden vaarallisista haittavaikutuksista, tiesin niistä varsin hyvin.
Selvityminen antaa perspektiiviä elämään
Syömishäiriö ja masennus olivat siis vahvassa liitossa keskenään ja yhdessä ne hallitsivat mun elämää. Ja vaikka se ajanjakso oli lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna kamalaa, oon kiitollinen siitä, että oon parantunut. Syömishäiriö ja masennus myös opetti mulle tärkeitä asioita elämästä sekä antoi perspektiiviä – osaan olla tänä päivänä kiitollinen pienistäkin arjen asioista ja kunnioittaa itseäni sekä muita. Syömishäiriö sairautena on kuin toinen persoona – koen, etten pystynyt olemaan yhtään oma itseni noihin aikoihin.
Onko teillä lukijoillani ollut tai on nyt masennusta? Entä syömishäiriötä?
Kaunista viikkoa Sinulle <3
Lue myös:
Some vs. Todellisuus – mihin voimme luottaa?
Seuraa minua myös:
Instagram: @elinaadasofia
Snapchat: elinaleskinen
Facebook: www.facebook.com/elinaadasofia
Youtube: elinaleskinen
xoxo, Elina
