Palataan takaisin syys-lokakuun vaihteessa suoritettuun sokerilakkooni ja miten siinä kävi. Jos et ole vielä lukenut sokeriaddiktiostani niin löydät sen TÄMÄN linkin kautta.
Tosiaan, selvisin ne vajaat 50 päivää yllättävän hyvin, mutta helppo matka se ei ollut. Kaupoissa kävelin kaiholla karkkihyllyjen ohi ja kuolasin lemppari suklaideni perään. Makuuni ja Filmtownkin vainosivat minua melkein joka päivä, sillä molempien kuntosalieni alakerrassa sattuu yllätys yllätys olemaan jompi kumpi noista sokeriluolista (!!!!) 😀 . Himo makeaan ei heltynyt koko lakon aikana, vaikka normaalia ruokaa söinkin paljon ja kiinnitin huomiota, että saan kaikkia ravinteita tarpeeksi. Miksi!?!? Lakon päätyttyä lähdimme Espanjaan lomalle ja haaveilinkin jo pitkään siitä lentopäivästä, kun saan vetää irttareita naamaani huolella. Tarkoituksena oli syödä makeaa vain tuona yhtenä päivänä, mutta ote lipsui samantien. Ilokseni voin kuitenkin todeta, että pysyin kohtuudessa ja kyllähän sitä lomaan kuuluu jonkin sortin herkuttelu! Matkan jälkeen oli myös ihana palata arkeen ja kotiruuan ääreen.
Mutta miten nykyään menee? Makeaa tekee edelleen mieli joka päivä. Varsinkin ruuan jälkeen. On kyllä niin totta, että jälkiruualle on olemassa se paljon puhuttu oma vatsa. Mä syön nykyisin karkkia vaihtelevasti, en kuitenkaan joka päivä niinkuin ennen. Toisinaan olen pysytellyt siinä yhdessä Makuuni-reissussa per viikko, välillä taas napsin kourallisen kaverin kulhosta tai otan muutaman konvehdin työpaikan kahvihuoneessa. Päänsisäistä kamppailua joudun silti käymään, koska muutamastahan tulee vain vihaiseksi! Voin myös olla viikon ilman herkkuja, vaikka sokerihammasta kolottaakin. Ihmettelen suuresti miten ”noinkaan” pitkän herkkulakon jälkeen en voinut päästä yli jokapäiväisestä sokerihimosta? Vaatisiko se tosiaan vuoden päivät helpottuakseen vai mitä? Päivittäinen ruokamäärä pyörii kaloreissa siinä 2000-2500 hujakoilla, mikä pitäisi olla tarpeeksi. Silti tekee mieli makeaa. Kuitenkin ainoa asia mikä saa mut välillä tekemään u-käännöksen Makuunin ovella on se, kun ajattelen mitä jatkuva sokerin napostelu tekee mun hampaille, normaali nälän tunne katoaa ja ruoka ei maistu. Ja voi sitä pöhötyksen määrää, päänsärystä puhumattakaan! Viime viikolla syötiin äidin kanssa isot pussit karkkia ja olo seuraavana aamuna oli kuin liikaa viiniä juoneella. Krapula!
Onko muilla jakaa hyviä vinkkejä loputtomaan makeanhimoon? 😀
xoxo, sugar addict
