Raskauden puoliväli ohitettiin muutama viikko sitten (SIIS MITÄ!!!) ja tänään vaihtui rv 23+0. Olen alusta asti seurannut raskauden kulkua Raskaus+ -sovelluksen kautta (ilmainen Apple Storessa ainakin) ja on ollut hauska ns verrata tapahtuuko itsellä tietyt muutokset samoihin aikoihin. Vauvan kehitystä ei luonnollisestikaan näe, mutta kiva lukea milloin alkaa toimia mitkäkin elintoiminnot ja miten kasvu muuttuu. Lisäksi on hauskaa, kun vauvan kokoa verrataan sovelluksessa eläimiin, hedelmiin sekä herkkuihin. Tällä viikolla vauva on noin maltankoiran pennun kokoinen, vastaa munakoisoa tai noin 30 cm kakkua ?. Paino on jotain 500-600 g luokkaa. Hurjan iso! Miten se oikein mahtuu olemaan tuolla vatsassa?
Raskauden puoliväli ja huolet
Applikaatiosta on siis ollut paljon iloa, mutta myös päänvaivaa. Siellä puhuttiin mm, että liikkeitä alkaisi tuntua jo mahdollisesti viikosta 16 alkaen. Mä en kuitenkaan osannut sanoa, että tunsinko mitään selkeää, koska muutenkin ilmaa vatsassa. Jos jotain, niin ihan sellaisen pienen ”kuin kala uisi vatsassa” -tunteen. Kyselin tästä asiasta kätilöltä parin viikon takaisessa rakenneultrassa ja siellä selvisikin mahdollinen syy siihen, ettei liikkeitä ole tuntunut. Mulla on istukka aivan edessä eli se blokkaa aika hyvin potkut. Aivan ihana kätilö sanoi, että voi hyvin mennä useitakin viikkoja ennen kuin tunnen mitään. Jos jotain tuntuu, niin voi tuntea sivuilta. Oli huojentavaa kuulla tämä, koska kaikkea sitä on pienessä päässä pyöritellyt – olihan jo kuitenkin raskauden puoliväli ohitettu ja vauva ihan hyvän kokoinen, noin 400 grammaa painava. Toissa viikolla kuitenkin Mikkelissä ollessani koin ensimmäiset liikkeet (rv 21 +2). Ne oli selkeitä muljahduksia vasemmalla puolella vatsaa. Pyysin äitiänikin kokeilemaan, koska halusin varmistuksen etten vaan kuvitellut. Kyllä ne potkuja oli! Jännää. Liikkeiden tunteminen konkretisoi raskautta entisestään ja koin itse asiassa myös pelkoa sekä hämmennystä. Edelleen on tosi outoa ajatella, että vatsassa kasvaa pieni ihminen. Ihanaa, mutta pelottavaa.
Ihana kamala raskaus
Raskaus on ollut ihanaa, mutta myös kamalaa. Jotenkin sitä on murehtinut ja huolehtinut kaikkia kolotuksia mitä koko homma on tuonut tullessaan. Myös sitä, mitä se on synnytyksen jälkeen. On kuitenkin luonnollista, että meille tärkeä asia huolettaa ja ennen kaikkea silloin, kun ei ole aikaisempaa kokemusta äidiksi tulemisesta. Toisinaan mulla on tosi itsevarma ja sellainen ihana, kaunis olo, mutta vastapainona löytyy myös niitä fiiliksiä, kun epävarmuus iskee. Tuntee itsensä tosi kömpelöksi ja ajattelee, että finnit paistavat kilometrien päähän. Joskus sitä myös miettii, että onko musta edes tähän. Olo on toisinaan hullu tässä tunteiden sekamelskassa. Väkisinkin pohtii, että mikä on normaalia? Olo tuntuu välillä mammutille ja tosi isolle.
Epävakaasta mielentilasta huolimatta raskaus on pääpiirteittäin mennyt mun mielestä tosi hyvin, mistä oon kiitollinen. Alkuraskaus oli tietty oma tarinansa, mutta aika on jo kullannut muistot. Toinen kolmannes sen sijaan on ollut ihanan jaksavaa aikaa ja siitä olenkin ottanut kaiken ilon irti. Olen lenkkeillyt 1-1,5 h päivittäin ja tehnyt pari kolme kertaa viikossa lihaskuntotreeniä. Olen myös jaksanut tehdä töitä ja puuhailla kaikenlaista. Mitään edellä mainittuja asioita ei voi pitää itsestäänselvyyksinä. Mies myös hauskasti kommentoi, että olen ollut tosi hyväntuulinen koko raskauden ajan eli toisin sanoen en ole kiukutellut! 😀
Ylihuomenna ollaan lähdössä kuukaudeksi Espanjaan ja sitten kun palataan takaisin alkaa viimeinen kolmannes! Espanjassa aion myös ottaa ilon irti ja oonkin aivan super onnellinen, että viimein me päästään sinne lomailemaan.
Kohta maha alkaa muistuttaa poijua 😀
Tähän loppuun haluan muistuttaa niin itseäni kuin myös teitä siellä, että kaikki tunteet ovat sallittuja. Aivan samalla tavalla tässä äidiksi kasvamisessa, kuin myös vaikkapa syömishäiriöstä paranemisessa. Elämän kuuluu olla kaikkia eri sävyjä. Kaikki ajatukset tekevät meistä inhimillisiä ihmisiä. Ei ole oikeita tai vääriä tuntemuksia.
Aikaisemmassa raskausaiheidessa postauksessa näkyy tämä kunnon raskaushulluus, kun sain huutoitkukohtauksen Helsingin Punavuoressa.
Alkuraskaudestani taas pääset lukemaan täältä.
Ihanaa viikon alkua kaikille!
xoxo, Elina
