Synnyttäminen ei suinkaan lopu vauvan synnyttämiseen, vaan supistukset jatkuvat vielä tämänkin jälkeen, jotta saadaan synnytettyä istukka. Olisikohan teksteissäni lukenut, että omalla kohdallani istukan syntymiseen meni noin 10 minuuttia vauvan syntymän (tästä pääset synnytyskertomus osa 1) jälkeen. Siinä mä sitten sairaalavuoteella rauhassa imetin vauvaa ja yhtäkkiä jälkisupistuskivut koveni hurjasti. Ihan kuin synnytys olisi jatkunut edelleen ja tunsin aivan järkyttävää paineen tunnetta alaselässä sekä alavatsalla. En löytänyt hyvää asentoa eikä vahvat kipupiikitkään auttaneet. Välillä kätilöt pumppasivat kohtuani ja samalla holahteli verta. Jossain kohtaa vielä lääkäri kokeili painella hieman lujempaa ja sitten holahtikin isoja hyytymiä noin 500 ml edestä. Teki niin kipeetä ja mä vaan tärisin. Olin shokkitilassa verenmenetyksestä. Sitten lääkäri päätti, että edessä oli kiireellinen siirtyminen leikkaussaliin ja kohdun kaavinta. Istukka oli siis jotenkin repeytynyt useista kohdista ja jäänyt vuotamaan kohtuun. Vauva nostettiin isän syliin ja mut kärrättiin nukutettavaksi. Oli jännittävää ja muistui mieleen edellinen kerta, kun minut nukutettiin kohdun kaavintaa varten. Tämä tapahtui noin 2,5 kk Leon syntymästä. Kohtuun oli jäänyt palanen istukkaa ja tämä huomattiin, kun jälkivuoto ei ottanut loppuakseen synnytyksen jälkeen ja sain lopputarkastuksen tehneen lääkärin toimesta lähetteen Naistenklinikalle tutkimuksiin.
Verensiirtoja loppupäivä heräämössä
Jossain kohtaa iltapäivää heräilin nukutuksesta toimenpiteen jälkeen. Minut vietiin heräämöön ja olin yltäpäältä piuhojen peitossa. Menetin noin 3,6 litraa verta ja sain pitkin päivää verensiirtoja korjaamaan tilaani. Sain myös verenpainetta kohottavaa lääkettä suoraan suoneen. Paineet olivat laskeneet hyvin alas, noin 60/40 ja hemoglobiini taisi olla alimmillaan 60. Silmiä avatessa olo oli niin voimaton ja väsynyt. En tuona päivänä jaksanut nousta edes istumaan ja se tuntui tosi hurjalle. Tällaisissa tilanteissa sitä oikeasti vasta ymmärtää mikä merkitys toimivalla kropalla ja terveydellä on. Paineet pysyttelivät matalalla pitkään ja pääsin pois vasta sen jälkeen kun yläpaine oli yli 80 pysyvästi.
Pelästyin ihan mun ulkonäköä, kun kurkkasin puhelimen kamerasta itseäni. Olin kalman kalpea. Jouduin tosiaan viettämään koko loppupäivän heräämössä tiputuksessa ja vasta ilta myöhään päästiin perhehuoneeseen. Sain tällöin myös ekaa kertaa ruokaa sinä päivänä (edeltävä ruoka oli jugurttipurkillinen yöllä yhden aikaan). Eka ruoka oli tietty sushia. Taavi oli laittanut tilauksen menemään jo silloin heti synnytyksen jälkeen aamupäivällä, joten kaikki oli valmiina.
Kiitollinen Suomen terveydenhuollosta
Mielen päällä on ollut se, että mitä olisi käynyt jos olisin synnyttänyt jossain muualla missä ei ole näin hyvä terveydenhuolto. Tällaisen kokemuksen jälkeen sitä oikeasti ymmärtää mikä merkitys verenluovutuksella on. Samoin hoitohenkilökunnalla. Niin korvaamatonta työtä! Jos vaan pystyt luovuttamaan verta, niin käy ihmeessä. Niin tärkeää toimintaa! Veripalvelun sivuilta pääset kurkkimaan lisätietoa.
Olipahan aikamoinen vuorokausi! Ei voi sanoa muuta.
PERÄTILA SYNNYTYSKERTOMUS (OSA 1)
xoxo, Elina