Tosiaan, ei enää kauaa. Tavallaan haluan pysäyttää ajan ja nauttia raskaudesta vielä hetken, mutta toisaalta olen jo niin done ja valmis aloittamaan vauvakuplan. Ihan herkistyn ajatellessani asiaa. On se vaan yksi maailman ihmeellisimmistä asioista katsella vastasyntynyttä. Samoin tämän raskausvatsan katselu ja nähdä kuinka eri ruumiinosat aaltoilevat hauskasti vatsanahan alla. Päällä pieni puskee erityisesti ylös tuosta navan molemmin puolin. Vaikea uskoa, että siellä on oikea ihminen! Vauva! Tätä kaikkea tulee niin ikävä. Haikeudella tulen muistelemaan raskausmatkaa. Ajattelin teettää sellainen raskauskuvakirjan, esim ifolorin kautta saa tehtyä hienoja!
Oon myös yrittänyt arvuutella kaikkia mahdollisia merkkejä synnytyksen alkamisesta. Hauskaa puuhaa. Kerron niistä seuraavaksi teille.
Viimeviikkoisen sisätutkimuksen jälkeen on ollut jomottelua alaselässä ja reisissä. Paineen tunnetta unohtamatta. On ollut useasti olo, että jotain tapahtuu. Eräs päivä oli ihan sellainen, että en uskaltanut lähteä kävelylle. Nyt taas pari päivää ollut melko normaali olo reisien juilimista lukuunottamatta. Toissapäivänä kävin tunnin kävelyllä.
Rinnoista on myös tullut jo maitoa! Ihan hentosesti puristaessa tai painautessa sänkyyn. Olen myös tuntenut sitä sellaista kuumotusta ja nipistelevää kihelmöintiä, juuri sellaista mitä oli maidon noustessa. En muistanutkaan miten outoa se on – sekä kihelmöinti, että tietysti itse maito. Onneksi asia myös tuntuu yhtäkkiä hyvin luonnolliselle, kun pääsee imetyksen vauhtiin. Toivottavasti kuopuksen kohdalla imetys onnistuu yhtä hyvin kuin esikoisen kanssa. En ole kuitenkaan vielä kerännyt maitoa talteen, vaikka sainkin jo neuvolasta ruiskuja ja ostin Apteekista lääkekippoja. Aktivoidun tämä kanssa ensi viikolla!
Muita huomioita:
Mulla on ollut siivousvimma! Sellainen ihan överi.
Oon saanut yllättävän paljon asioita aikaiseksi, on ollut sellainen ”taistelumode” päällä.
Välillä tulee tosi huono olo ja tuntuu, että oksettaa. Pariin otteeseen onkin tullut oksennus.
Tekee mieli suklaata aivan sairaan paljon!
Yöheräilyt on lisääntyneet (tähän kyllä vaikuttaa myös esikoinen (1v8kk), jolla on lähes joka yö kunnon showt..)
Ajatukset seilaavat pelon ja itsevarmuuden välillä liittyen synnytykseen. Iltaa kohden sijaa ottaa yleensä se epävarmuus ja pelko..Yritän miettiä mistä se kumpuaa. Luonnollista, että noin iso asia jännittää ja onhan synnytys ikään kuin hyppy tuntemattomaan. Uskoa tuo kuitenkin se, että luotan ammattilaisiin ja omaan kehooni. Kehoni on luotu synnyttämään.
Onko siellä ruudun toisella puolella muita, joilla laskettu aika lähestyy?
Lue myös edellinen postaukseni: Perätilan ulkokäännöksessä, taas!
xoxo, Elina