Kesä on ollut melkoista muutosta meidän koko perheen elämässä (asunnon myynti, muutto, reissailua) ja samalla myös vauvan taidoissa. Hurjaa, miten pieni ihmisenalku oppii uutta ja kehittyy..Katselen lähes päivittäin Leon vauvakuvia ja ihmettelen muutosta. Voiko tuo poika olla se sama ihminen, joka silloin muutti meille Naistenklinikalta? Vauvavuosi on ihmeellinen <3 Kiireen keskellä en ole ehtinyt blogiakaan päivittämään kunnolla, mutta toivon mukaan pian taas aktiivisemmin. Saan tästä niin paljon iloa ja ISO kiitos teille lukijoille siellä ruudun toisella puolella, että jaksatte aina palata tänne takaisin.
Mutta mennäänpä sitten itse asiaan eli mitä vauvelin elämässä on tapahtunut..
Hampaita puhjennut kuin sieniä sateella
Ensimmäinen hammas alkoi pilkottaa samana päivänä kun Leo täytti 7kk. Eipä kauaa, niin puhkesi toinen ja siitä sitten jatkui niin, että yhteensä esillä on jo kuusi hammasta, jotka näkyy enemmän ja vähemmän. Ensin tulivat alahampaat, sitten kulmahampaat ja viimeisinpänä yläetuhampaat. Nyt suu kutiaa, kipuilee ja kuolaa erittyy siihen malliin, että olisikohan taas tulossa lisää 😀 Meillä hampaisiin on auttanut oikeastaan vain nestemäinen panadol sekä viileät purulelut. Ostettiin myös Aftamed geeliä, mutta siitä ei huomattu olevan apua. Hampaita ilmaantuessa ruoka ei tahdo maistua kunnolla, mutta parhaiten menee viileät smoothiet ja puuro kylmänä.
Taidot kehittyneet hurjasti
Leo oppi ryömimään 6,5 kk ikäisenä ja seuraava steppi otettiin 8kk iässä Espanjassa ollessa kun poika nousi yhtäkkiä ylös tukea vasten. Siitä asti on voinut sanoa hyvästi kaikelle ”puuhastelulle” vauvan hereillä ollessa. Kiipeämisvietti on kova! Pää on kolissut myös samaa rataa niin, että äidin sydän on syrjällään joka päivä. Onneksi vauvat kuitenkin on aika kestäviä, kunhan eivät tipu korkealta. Aktiivisuus on muutenkin lisääntynyt hurjasti ja eniten kiinnostaa tietysti kaikki kielletty, kuten pistorasiat, johdot, vaaralliset portaat ja terävät kulmat.
Noin 8,5 kk iässä pieni oppi myös konttaamaan (otti mallia kaverilta sekä koirilta xDD) sekä pian tähän perään myös istumaan yksin ilman tukea. Mikään ei ole söpömpää kuin istuva vauva. <3 Aika paljon siis tapahtunut nyt kesällä!
Ääntely
Ääntely on myös kehittynyt uudelle levelille ja välillä juttua tulee niin paljon, ettei suunvuoroa meinaa saada. Erityisesti aamuisin meillä on ihania höpöttelyhetkiä sängyssä. Äänen painotus on myös muuttunut ja välillä tulee vaativampaakin asiaa iloisten kiljahdusten vastapainoksi. Pieni on oppinut komentelemaan 😀 <3
Entäpä yöt?
Yöt ovat olleet 7kk päivän jälkeen melkoista showta.. Ekan Espanja -viikon jälkeen heräiltiin super paljon öisin ja oltiin molemmat vanhemmat tosi väsyneitä. Lisäksi vauvan nukkumaanmeno ei ole enää helppoa ja yksinkertaista, kuten aiemmin oli, vaan vaatii välillä useamman tunnin itkut ja riehumiset. Kesällä pieni on saatu keskimääräisesti 22-23 välillä nukkumaan entisen klo 19 sijaan. Ennen Leo myös tosiaan nukutti itse itsenä omaan sänkyyn, mutta kesällä palattiin takaisin rattaisiin nukuttamiseen sekä tissitainnutukseen. Päiväunet eivät myöskään enää onnistuneet omaan sänkyyn kuten aiemmin ja muutenkin ajat sekä pituudet vaihtelivat hurjasti. Nyt 9kk päivän hujakoilla päiväunet omaan sänkyyn ovat taas alkaneet onnistua ja yöt hieman rauhoittua. Vaiheita mahtuu totisesti vauvavuoteen!
Eroahditus ja vierastaminen
Eroahdistusta on ollut ilmassa ja välillä pieni on kunnon takiainen söpöllä tavalla. Roikkuu jaloissa ja lähtee ryömimään kiireellä perään, kun poistun paikalta. Vierastamista on myös havaittu, mutta osittain se on ollut pärstäkertoimesta kiinni. Sen olen pistänyt merkille, että tummatukkaiset ovat pelottavampia kuin vaaleahiuksiset 😀 Ja täytyy sanoa, että se on omalla tavallaan niin söpöä, kun pieni alkaa pelkäämään ja naama menee ihan väärin päin. Voi toista <3 On myös ihana huomata miten tärkeä sitä onkaan pienelle, kun hän alkaa näkyvästi kaipaamaan. Välillä olen kokenut itsesyytöksiä ja pelkoa, että olenko ollut tarpeeksi läsnä ja onko hän nyt kiintynyt minuun..Onko muilla ollut samanlaisia ajatuksia?
Summa summarum: vaikka on ollut väsyttävää, niin on ollut myös sanoinkuvailemattoman ihanaa ja unohtumatonta. Aika on mennyt pelottavan nopeasti ja on oikeasti tosi haikea fiilis siitä, että vauvavuosi lähenee loppuaan. Vauvan kanssa oleminen on myös helpottunut sen suhteen, että olen oppinut ja kehittynyt Äitinä enemmän ja ns kommunikaatio helpottunut välillämme. Alkuun olin niin epävarma ja pelokas, joten ihana huomata miten sitä on oppinut!
Kiitos kun jaksoit lukea, ihanaa päivää sinne.
xoxo, Elina
